Sphex-organismi (Sphex pensylvanicus)

Eläimet
Hyönteiset

Sphex pensylvanicus

Sphex pensylvanicus on suuri musta kaivajaampia, joka elää suurimmaksi osaksi Pohjois-Amerikassa ja kasvaa kooltaan 20–35 mm (0.8–1.4 tuumaa).

17073
Tieteellistä havaintoa
Dokumentaatio
1763
Ensikuvaus
Tieteellinen löytö
15
Taksonomisia tasoja
Luokitteluhierarkia
6
Levinneisyysaluetta
Dokumentoituja alueita
Kaikki
Taksonomia
Morfologia
Levinneisyys
Biokemia

Lajikuvaus ja ekologia

Sphex pensylvanicus, tunnetaan myös nimellä suuri musta kaivajasääski, on laji, joka kuuluu kaivajasääskien perheeseen. Tämä laji on levinnyt laajasti Pohjois-Amerikassa, ja se kasvaa yleensä noin 20–35 mm kokoiseksi. Nämä hyönteiset ovat tunnettuja siitä, että ne metsästävät ja kuljettavat eläviä hyönteisiä, joita ne halvaannuttavat ja varastoivat maanalaisiin pesiinsä.

S. pensylvanicusin naaraat rakentavat maanalaisia pesiä, joita ne täyttävät erilaisilla ortopteran hyönteisillä, kuten katydideillä ja heinäsirkoilla. Näiden saaliiden pisto on tehokas: naaras pistää saalista kolme kertaa, mikä tekee siitä haavoittuvan kleptoparasitismille, jossa linnut, kuten talitiaiset, voivat varastaa saaliin.

Laajalle levinnyt laji, joka on erityisen yleinen Yhdysvalloissa ja Kanadassa, on myös tärkeä pölyttäjä useille kasvilajeille, kuten maitohorsmille. Tämä ei ole vain ekosysteemin kannalta merkittävää, vaan se tekee siitä myös mielenkiintoisen tutkimuskohteen hyönteistutkijoille.

S. pensylvanicusin munat ovat kooltaan 5–6 mm ja ne liimataan saaliin hyönteisen alapuolelle. Kukin pesäkamari sisältää yksittäisen larvan, joka ravitsee itseään 2–6 katydidillä tai heinäsirkalla. Loinen elää ja kasvaa pesässä, kunnes se on valmis muuttumaan aikuiseksi.

Tämä laji on saanut huomiota myös historian kautta, sillä se oli ensimmäinen hyönteislaajiin liittyvä artikkeli, joka julkaistiin Pohjois-Amerikassa. John Bartram teki havaintoja S. pensylvanicusista ja esitteli niitä Royal Societylle vuonna 1749. Tämä historia yhdistää lajin syvälle hyönteistutkimuksen alkujuuriin.

Tieteellinen kuvadokumentaatio

Laadukas valokuvaus on tärkeä osa tieteellistä dokumentointia. Kuvien avulla voidaan tarkistaa lajin tunnistus ja tallentaa tärkeitä morfologisia piirteitä tuleville sukupolville.

Geograafinen jakautuminen – Vahvistetut esiintymät
Dokumentoitu esiintymä
Vakiintuneet populaatiot
Viimeaikaiset löydöt
📸 Kuvattu esiintymä
Sphex pensylvanicus on levinnyt laajalti Pohjois-Amerikassa, erityisesti Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Tämä laji on yleinen monilla alueilla, mukaan lukien Michigan ja Long Island. Sen levinneisyys on laajentunut 1900-luvun loppupuolella New Yorkiin sekä Quebeciin ja Ontarioon.

Tämän suuren mustan kaivajasääskyn elinympäristöt vaihtelevat, mutta se on erityisen yleinen alueilla, joissa on runsaasti ortopteroita, kuten heinäsirkkoja, joita se käyttää ravintonaan. Sphex pensylvanicus on tärkeä pölyttäjä ja sillä on merkittävä rooli paikallisessa ekosysteemissä.

Kausianalyysi ja habitat

Habitat ja elinympäristö

Pohjois-Amerikka

Elinympäristö
Maapallon osat
Eri elinympäristöjä, mukaan lukien niityt ja metsät
Ravinto ja käyttäytyminen
Ravinto
Naaraat pyydystävät elävää hyönteistä, kuten ortoptereita, erityisesti suvuista Microcentrum, Amblycorypha ja Scudderia.

Sphex pensylvanicus elää laajasti Pohjois-Amerikassa, ja sen elinympäristö sisältää niittyjä ja metsiä. Naaraat kaivavat maahan pesiä, jotka ne varustavat erilaisilla ortoptereilla. Ravinto koostuu elävistä hyönteisistä, jotka naaras lamauttaa ja kuljettaa pesään. Tämän lajin toukat syövät 2–6 katydidia tai heinäsirkkaa, ja niiden kehitysvaihe kestää noin 10 päivää.

Luokitustieteellinen asema

Taksonominen taso Tieteellinen nimi Suomenkielinen nimi
Kunta Animalia Eläimet
Pääjakso Arthropoda Niveljalkaiset
Alajakso Hexapoda Kuusi-jalkaiset
Luokka Insecta Hyönteiset
Alaluokka Pterygota Lennot ja kerran-lennot hyönteiset
Lahko Hymenoptera Mehiläiset, ampiaiset ja sahahäntäiset
Alalahko Apocrita Kapeavyötampiaiset, mehiläiset ja ampiaiset
Infraordo Aculeata Ampiaiset, mehiläiset ja pistävät ampiaiset
Yliperhe Apoidea Mehiläiset ja apoidiampiaiset
Heimo Sphecidae Langattomat ampiaiset
Laji Sphex pensylvanicus Suuri musta kaivaja-ampiaiset

Tämä laji kuuluu Animalia kuntaan, Arthropoda pääjaksoon, Hexapoda alajaksoon, Insecta luokkaan, Pterygota alaluokkaan, Hymenoptera lahkoon, Apocrita alalahkoon, Aculeata infraordoon, Apoidea yliperheeseen, Sphecidae heimoon, ja se on Sphex sukuun.

Makroskooppinen analyysi

Morfologiset ominaisuudet

Pää
Väri: Mustat
Koko: 19–28 mm (uros) ja 25–34 mm (naaras)
Rakenne: Tummat, savuiset siivet
Vartalo
Pituus: 20–35 mm
Paino: Raskaampi kuin S. ichneumoneus
Rakenne: Yksinomaan musta
Raajat
Lukumäärä: Kuusi
Rakenne: Pitkät ja vahvat

Sphex pensylvanicus on suuri musta kaivajaampiaislaji, joka elää laajalti Pohjois-Amerikassa. Naaraat rakentavat maanalaisia pesiä, joita ne varustavat eri ortopteran hyönteisillä, erityisesti Microcentrum- ja Amblycorypha-sukuisten lajien edustajilla. Urosten koko on 19–28 mm, kun taas naaraat ovat suurempia, 25–34 mm pitkiä. Tämä laji on tärkeä pölyttäjä monille kasveille, mukaan lukien maitohorsmat.

Mahdolliset riskit

Sphex pensylvanicus ei ole erityisen vaarallinen, mutta sen pistokset voivat olla tuskallisia. Uroksilla on taipumus olla vähemmän aggressiivisia kuin naarailla, mutta ne voivat puolustaa pesäänsä tarvittaessa. Suurin uhka tälle lajille tulee ympäristön muutoksista, jotka vaikuttavat niiden elinympäristöihin ja saalistajiin.

Tieteellinen löytöhistoria

Vuosi Tapahtuma Kuvaus
1763 Lajin kuvaus Carl Linnaeus kuvasi Sphex pensylvanicus ensimmäisen kerran teoksessaan Centuria Insectorum.
1749 Ensimmäinen artikkeli John Bartram teki havaintoja Sphex pensylvanicus -lajista, ja ne esiteltiin Royal Societyssä Peter Collinsonin toimesta.
20. vuosisata Levinneisyys laajenee Lajin levinneisyys laajeni pohjoiseen New Yorkiin ja Kanadan provinsseihin Quebec ja Ontario.

Sphex pensylvanicus on merkittävä kaivajaampiaislaji, joka on tärkeä pölyttäjä ja jonka lisääntymisbiologia on hyvin kiinnostava. Tämä laji on myös tunnettu kivulias pistoksistaan, mutta se ei ole erityisen aggressiivinen, ja sen levinneisyys on laajentunut huomattavasti viime vuosisadan aikana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *