Procyon-organismi (Procyon lotor)
Procyon lotor
Pesukarhu on keskipainoinen eläin, joka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Se on tunnettu älykkyydestään ja kyvystään muistaa ratkaisuja tehtäviin.
Luonnontieteellinen kuvaus
Procyon lotor, yleisesti tunnettu nimellä pesukarhu, on keskiamerikkalainen nisäkäs, joka kuuluu procyonidien perheeseen. Tämä laji voi kasvaa jopa 40-70 cm pituuteen ja painaa 5-26 kg. Pesukarhun harmaa turkki koostuu tiheästä alusvillasta, joka suojaa sitä kylmältä säältä.
Pesukarhujen erottuvia piirteitä ovat niiden äärimmäisen taitavat etujalat, kasvojen maski ja renkaat häntä. Nämä piirteet eivät ole vain kauniita, vaan ne ovat aiheuttaneet monia myyttejä alkuperäiskansojen keskuudessa. Pesukarhut ovat tunnettuja älykkyydestään, ja tutkimukset osoittavat, että ne voivat muistaa ratkaisun ongelmiin jopa kolmen vuoden ajan.
Tämä laji on sopeutunut erilaisiin ympäristöihin, ja sen alkuperäiset elinympäristöt ovat pääasiassa lehtimetsiä ja sekametsiä. Pesukarhuja on kuitenkin havaittu myös vuoristoisilla alueilla, rannikkosuoissa ja jopa kaupungeissa, joissa ne usein aiheuttavat harmia asukkaille. Itse asiassa, pesukarhut ovat levinneet laajalle alueelle, ja niitä on nykyään myös Euroopassa ja Aasiassa.
Racoonien elinalueet vaihtelevat laajasti – kaupungin pesukarhujen kotialue on vain 3-40 hehtaaria, kun taas maaseudulla ne voivat vallata jopa 5000 hehtaarin alueita. Ne synnyttävät keväällä kaksi kuni viisi poikasta, jotka kasvavat emonsa hoivassa. Vaikka vankeudessa pesukarhut voivat elää yli 20-vuotiaiksi, luonnossa niiden elinajanodote on vain 1.8-3.1 vuotta.
Pesukarhut ovat luokiteltu vähiten huolenaiheeksi (LC) IUCN:n luettelossa, mutta niiden kasvava populaatio ja levinneisyys ovat herättäneet huolta, erityisesti Euroopassa, missä ne ovat luokiteltu invasiivisiksi lajeiksi. Tämä tarkoittaa, että niiden tuonti ja kauppa on rajoitettu monissa maissa.
Tieteellinen kuvadokumentaatio





Laadukas valokuvaus on tärkeä osa tieteellistä dokumentointia. Kuvien avulla voidaan tarkistaa lajin tunnistus ja tallentaa tärkeitä morfologisia piirteitä tuleville sukupolville.
Kausianalyysi ja elinympäristö
Pohjois-Amerikka
Raccoon (Procyon lotor) elää pääasiassa lehtimetsissä ja sekametsissä, mutta ne ovat sopeutuneet myös kaupunkiympäristöihin. Ne ovat kaikkiruokaisia eläimiä, jotka syövät noin 40% niveljalkaisia, 33% kasveja ja 27% selkärankaisia. Raccoonit voivat elää erilaisissa elinympäristöissä, kuten vuoristoissa, rannikkoalueilla ja kaupungissa.
Taksonominen hierarkia
Taksonominen taso | Tieteellinen nimi | Suomenkielinen nimi |
---|---|---|
Kunta | Animalia | Eläimet |
Pääjakso | Chordata | Selkäjänteiset |
Alapääjakso | Vertebrata | Selkärankaiset |
Luokka | Mammalia | Eläinlajit |
Alaluokka | Theria | Theriat |
Alainluokka | Placentalia | Istukkaiset |
Ylärangasta | Laurasiatheria | Laurasiatheirit |
Lahko | Carnivora | Saalistajat |
Heimo | Procyonidae | Pesukarhut, Coatit ja sukulaiset |
Suku | Procyon | Pesukarhut |
Laji | Procyon lotor | Yhteinen pesukarhu |
Tämä laji kuuluu Animalia kuntaan, Chordata pääjaksoon, Vertebrata alapääjaksoon, Mammalia luokkaan, Theria alapääjaksoon, Placentalia alainluokkaan, Laurasiatheria ylärangasta, Carnivora lahkoon, Procyonidae heimoon, ja Procyon sukuun, jonka edustaja on Procyon lotor, yhteinen pesukarhu.
Makroskooppinen analyysi
Morfologiset ominaisuudet
Raccoonin (Procyon lotor) morfologiset piirteet sisältävät harmaan turkin, valkoisen naamion sekä erittäin taitavat etujalat, jotka auttavat ruokailussa ja esineiden tarkastelussa. Raccoonit painavat yleensä 5-26 kg ja niiden pituus vaihtelee 40-70 cm, jättäen pois pyrstön pituuden.
Raccoonit ja niiden uhat
Raccoonit ovat alttiita sairauksille, kuten raivotautille ja distemperille, jotka voivat aiheuttaa merkittävää kuolleisuutta. Kaupunkialueilla ne saattavat aiheuttaa ongelmia ruokajätteiden kulutuksen vuoksi, ja niiden lisääntyminen voi uhata paikallista eläimistöä.
Tieteellinen löytöhistoria
Vuosi | Tapahtuma | Kuvaus |
---|---|---|
1758 | Carl Linnaeus kuvaa lajin | Linnaeus luokitteli raccoonit lajiin Ursus lotor. |
1780 | Procyon genus perustetaan | Gottlieb Conrad Christian Storr perusti raccoonille oman Procyon-genuksensa. |
1964 | Barbados raccoon kuolee sukupuuttoon | Viimeinen havainto Barbados raccoonista raportoitiin vuonna 1964. |
2005 | 22 alalajin tunnustaminen | Mammal Species of the World tunnustaa 22 raccoon alalajia. |
Raccoonit ovat monipuolisia ja älykkäitä eläimiä, joilla on ainutlaatuinen morfologia, joka mahdollistaa niiden elinympäristöhän mukautumisen. Ne ovat myös tunnettuja kyvystään muistaa tehtävien ratkaisuja jopa kolmen vuoden ajan. Raccoonit ovat levinneet laajalle alueelle Pohjois-Amerikasta Eurooppaan ja Aasiaan, ja niiden populaatiot ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosikymmeninä.