Eurypharynx-organismi (Eurypharynx pelecanoides)

Eläimet
Vähäinen huolenaihe

Eurypharynx pelecanoides

Pelikan anguille (Eurypharynx pelecanoides) on syvänmeren kala, joka on harvoin nähty ihmisille, mutta sitä pyydetään toisinaan kalastusverkkoihin.

22
Tieteellistä havaintoa
Dokumentaatio
Tuntematon
Ensikuvaus
Tieteellinen löytö
10
Taksonomisia tasoja
Luokitteluhierarkia
1
Levinneisyysaluetta
Dokumentoituja alueita
Kaikki
Taksonomia
Morfologia
Levinneisyys
Biokemia

Eliötieteellinen analyysi

Pelikan angusti (Eurypharynx pelecanoides) on syvänmeren kala, joka on tunnettu sen erityisistä ominaisuuksista. Tämä kala on ainoa tunnettu laji Eurypharynx-suvussa ja se kuuluu Eurypharyngidae-sukuun. Pelikan angusti on saanut nimensä suuren suunsa ansiosta, joka muistuttaa pelikan suuta. Sen suu on niin suuri, että se voi avautua riittävän laajasti nielaisemaan saaliin, joka on huomattavasti suurempi kuin kala itse.

Pelikan angustin erikoisuus ei rajoitu vain sen suureen suuhun. Tämä kala on myös tunnettu erikoisista sopeutumisista syvänmeren elinympäristöönsä. Esimerkiksi sen kehon rakenne on ainutlaatuinen: se ei omaa uintirakkulaa, vaan sen kehon sisäiset nesteet auttavat säilyttämään kelluvuutta. Lisäksi pelikan angustin väritys vaihtelee mustasta oliivinvihreään, mikä auttaa sitä sulautumaan ympäristöönsä.

Tämä laji on havaittu laajoilla alueilla, ja se elää tyypillisesti syvyyksissä, jotka vaihtelevat 500:sta 3000 metriin. Yksi suomalainen yksilö on löydetty Davisinsalmesta 1136-1154 metrin syvyydestä. Pelikan angusti on harvinainen näky, mutta se on tullut tunnetuksi syvänmeren kalastuksen kautta, jossa monet yksilöt ovat jääneet kiinni kalaverkkoihin.

Pelikan angustin kannatus on tällä hetkellä luokiteltu IUCN:n mukaan vähäiseksi huolenaiheeksi, mikä tarkoittaa, että sen populaatio on melko vakaa. Tämä tekee siitä mielenkiintoisen tutkimuskohteen, sillä sen elintavat ja käyttäytyminen ovat yhä osittain tuntemattomia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että pelikan angusti on aktiivinen saalistaja, joka käyttää suurta suutaan lyödäkseen saalistaan.

Pelikan angustin perimä paljastaa sen olevan läheistä sukua muille syvänmeren kaloille, ja tutkimukset sen geenikoodista ovat auttaneet ymmärtämään tätä ainutlaatuista lajia paremmin. Tämä kala on todellinen syvänmeren ihme, ja sen tutkiminen avaa uusia näkymiä meren ekosysteemien monimuotoisuuteen.

Tieteellinen kuvadokumentaatio

Laadukas valokuvaus on tärkeä osa tieteellistä dokumentointia. Kuvien avulla voidaan tarkistaa lajin tunnistus ja tallentaa tärkeitä morfologisia piirteitä tuleville sukupolville.

Luonnonmaantieteellinen analyysi – Vahvistetut esiintymät
Dokumentoitu esiintymä
Vakiintuneet populaatiot
Viimeaikaiset löydöt
📸 Kuvattu esiintymä
Pelikaanieeli (Eurypharynx pelecanoides) on syvämereen kuuluva kala, joka on havaittu Atlantin valtameressä, erityisesti Kanadan ja Grönlannin rannikolla. Sen on raportoitu elävän syvyydellä 500–3000 metriä, ja se on tavattu myös Portugalin rannikolla sekä Havaijin alueella. Tämän lajin esiintymät ovat harvinaisia, ja suurin osa tiedoista saadaan kalastajien satunnaisesti pyydystämistä yksilöistä syvällä meressä. Tällä hetkellä sen levinneisyystietoja ei ole riittävästi saatavilla, mutta se on havaittu eri syvyyksillä ja alueilla tyypillisesti syvällä merellä, mikä tekee siitä mielenkiintoisen tutkimuskohteen meribiologeille. Laji on luokiteltu IUCN:n mukaan vähäiseksi huolenaiheeksi (LC), ja se on dokumentoitu myös NatureServessä Kanadassa.

Kausianalyysi ja elinympäristö

Elinympäristö ja ilmasto

Pohjois-Atlantti

Syvyys
500 – 3000 m
(1,600 – 9,800 ft)

Muu alue

Elinympäristö
Syvämereen
Temperate ja trooppiset alueet
Ruokavalio
Ruokailutottumukset:
Eurypharynx pelecanoides syö pääasiassa pieniä kuoreita, kalmareita ja muita pieniä niveljalkaisia. Ne käyttävät suurta suutaan saaliin nappaamiseen.

Eurypharynx pelecanoides elää syvimmillä vesillä Atlantin valtameressä, ja sen syvyysalue vaihtelee 500–3000 metrin välillä. Tämä laji on sopeutunut elämään äärimmäisissä olosuhteissa, joissa se käyttää suurta suutaan saaliin nappaamiseen. Pelican eels ovat aktiivisia saalistajia, jotka käyttävät lunge-feeding -menetelmää isojen suun avauskykyjensä ansiosta.

Systemaattinen sijoittelu

Taksonominen taso Tieteellinen nimi Suomenkielinen nimi
Kunta Animalia Eläimet
Pääjakso Chordata Selkärankaiset
Subpääjakso Vertebrata Selkärankaiset
Luokka Actinopterygii Säteissuiset kalat
Superlajiryhmä Elopomorpha Tarponit, anguillet ja sukulaiset
Lahko Anguilliformes Totuusanguillet
Alalahko Anguilloidei Anguilliformes
Heimo Eurypharyngidae Gulpers
Suku Eurypharynx
Laji Eurypharynx pelecanoides Gulper Eel

Tämä laji kuuluu Animalia kuntaan, Chordata pääjaksoon, Vertebrata subpääjaksoon, Actinopterygii luokkaan, Elopomorpha superlajiryhmään, Anguilliformes lahkoon, Anguilloidei alalahkoon, Eurypharyngidae heimoon ja Eurypharynx sukuun. Laji Eurypharynx pelecanoides tunnetaan myös nimellä gulper eel.

Anatominen ja morfologinen tutkimus

Morfologiset ominaisuudet

Pää
Suu: Erittäin suuri, noin 1/4 kalan pituudesta.
Alaleuka: Hengittää suuria saaliita, ei kehon massaa takana.
Silmät: Erittäin pieni, halkaisija 2.6 mm.
Vartalo
Pituus: Noin 0.75 m, mutta voi kasvaa jopa 1 m.
Rakenne: Eroaa muista eeloista, ei uimaonteloa, aglomerulaarinen munuais.
Kudoksen muoto: V-muotoinen lihassegmentti.
Raajat
Vatsakalat: Puuttuvat kokonaan.
Väri: Musta tai oliivinvihreä, joillakin alalajeilla ohut valkoinen sivuviiva.
Bioluminesenssi: Pitkä häntä, joka kommunikoi bioluminesenssin avulla.

Pelikaaniele (Eurypharynx pelecanoides) on syväänmereen kuuluva kala, jonka erottuva piirre on sen suuri suu, joka voi avautua laajasti saaliin sieppaamiseksi. Sen alaleuka on erityisen liikkuva, mikä mahdollistaa suurten kalojen nielemisen. Eroavaisuutensa vuoksi pelikaaniele ei muistuta tavallisia eeloja, sillä sillä ei ole vatsaeväitä eikä suomuja.

Uhanalaisuus

Pelikaanieleet ovat syvämereen lajeja, ja niiden elinympäristö on uhattuna ihmisen toiminnan vuoksi. Vaikka tällä hetkellä ne luokitellaan vähäisen huolen tason lajeiksi, syvänmeren kalastuksen ja ympäristön muutosten vaikutukset voivat vaikuttaa niiden populaatioon tulevaisuudessa.

Tieteellinen löytöhistoria

Vuosi Tapahtuma Kuvaus
1882 Lajin kuvaus Pelikaanieleen (Eurypharynx pelecanoides) kuvaus julkaistiin ensimmäisen kerran.
1970 Syvämeren kalastus Kansainväliset kalastajat alkoivat pyydystää pelikaanieleitä syvänmeren kalastuksessa.
2018 Ensimmäinen suora havainto Tutkijat tekivät ensimmäisen suoran havainnon pelikaanieleestä Azoreilla.
2021 IUCN-luokitus Pelikaanieleet arvioitiin IUCN:n vähäisen huolen tason lajeiksi.

Pelikaaniele on syväänmereen kuuluva kala, joka tunnetaan erikoisista morfologisista piirteistään, kuten suuresta suustaan ja ainutlaatuisista elintavoistaan. Sen kyky muuttaa suutaan saaliin sieppaamiseksi sekä sen bioluminesenssi tekevät siitä mielenkiintoisen lajin tutkijoille. Tällä hetkellä sen uhanalaisuusluokitus on vähäinen, mutta sen populaatiot voivat kohdata uhkia tulevaisuudessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *