Sus-organismi (Sus scrofa domesticus)
Sus scrofa domesticus
Kotiporsas (Sus scrofa domesticus) on suuri, parittaisjalkainen nisäkäs, jota kasvatetaan pääasiassa lihantuotantoa varten.
Biologinen karakterisaatio
Kotiporsas (Sus scrofa domesticus) on suurikokoinen, sorkallinen nisäkäs, jota pidetään yleisesti lihantuotantoon ja lemmikkinä. Se on domestikoitu villisikasta ja se on ollut ihmiskunnan käytössä jo neoliittisista ajoista lähtien, erityisesti lähi-idässä ja Kiinassa. Sen ruumiin pituus vaihtelee 0,9–1,8 metriin ja paino 50–350 kilogrammaan, mikä tekee siitä varsin monimuotoisen eläimen.
Kotiporsaat ovat omnivorisia, eli ne syövät sekä kasvi- että eläinkunnan tuotteita. Ne tunnetaan poikkeuksellisen kehittyneistä aististaan, erityisesti hajuaististaan, joka auttaa niitä löytämään ruokaa maasta. Porsaat ovat myös erittäin älykkäitä eläimiä, jotka pystyvät oppimaan ja muistamaan asioita hyvin, jopa ratkaisemaan ongelmia ja tunnistamaan itsensä peilistä.
Kotiporsaat elävät yleensä pienissä ryhmissä, joissa on noin 8-10 naarasta ja joitakin nuoria yksilöitä. Ne voivat myös olla hyvin sosiaalisia ja etsivät toistensa seuraa. Porsaat ovat alttiita monille sairauksille, mutta ne ovat myös tärkeitä eläinmalleja biolääketieteellisessä tutkimuksessa niiden anatomisten ja fysiologisten yhtäläisyyksien vuoksi ihmiskehoon.
Yhteiskunnallisesti porsaat ovat olleet keskeisessä asemassa kulttuurissamme, esiintyen sekä taiteessa että kirjallisuudessa. Niitä on juhlittu eri puolilla maailmaa, erityisesti niiden tarjoamien herkullisten lihojen vuoksi, kuten pekonin ja kinkun muodossa. Kotiporsaat ovat myös asettuneet monien ihmisten lemmikeiksi, tuoden iloa ja hauskuutta koteihin.
Tieteellinen kuvadokumentaatio





Laadukas valokuvaus on tärkeä osa tieteellistä dokumentointia. Kuvien avulla voidaan tarkistaa lajin tunnistus ja tallentaa tärkeitä morfologisia piirteitä tuleville sukupolville.
Kausianalyysi ja elinympäristö
Pohjois-Amerikka
Afrikka
Sus scrofa domesticus elää erilaisissa ympäristöissä, kuten metsissä, peltoalueilla ja savanneilla. Ne ovat sosiable eläimiä, jotka elävät ryhmissä ja etsivät ruokaa yhdessä. Pigletit ovat kaikkiruokaisia, ja niiden ruokavalio koostuu pääasiassa lehdistä, varresta, juurista, hedelmistä ja kukista.
Ne kasvavat nopeasti, saavuttaen seksuaalisen kypsyyden 3-12 kuukauden iässä ja tulevat estrukseen 18-24 päivän välein. Keskimääräinen tiineysjakso on 112-120 päivää.
Tieteellinen luokittelu
Taksonominen taso | Tieteellinen nimi | Suomenkielinen nimi |
---|---|---|
Kunta | Animalia | Eläimet |
Pääjakso | Chordata | Selkärankaiset |
Alajakso | Vertebrata | Selkäjänteiset |
Luokka | Mammalia | Imetyseläimet |
Ylaluokka | Theria | Theriat |
Alaluokka | Placentalia | Istukan omaavat nisäkkäät |
Ylätaxa | Laurasiatheria | Ungulaatit, petoeläimet ja sukulaiset |
Lahko | Artiodactyla | Parilliset sorkkaeläimet ja valaat |
Alalahko | Suina | Siat ja peccarit |
Heimo | Suidae | Siat |
Alheimo | Suinae | Siat |
Suku | Sus | Siat |
Laji | Sus scrofa domesticus | Kotisiat |
Tämä laji kuuluu Animalia kuntaan, Chordata pääjaksoon, Vertebrata alajaksoon, Mammalia luokkaan, Theria ylaluokkaan, Placentalia alaluokkaan, Laurasiatheria ylätaxaan, Artiodactyla lahkoon, Suina alalahkoon, Suidae heimoon, Suinae alheimo Sus sukuun ja Sus scrofa domesticus lajiin.
Anatominen ja morfologinen tutkimus
Morfologiset ominaisuudet
Lehmän muotoisella päällä on pitkä kuono, jota käytetään maaperän kaivamiseen ravinnon löytämiseksi. Aikuiset siat voivat painaa jopa 350 kg, ja niiden vartalon pituus vaihtelee 0.9–1.8 m.
Uhkat ja suojelustasot
Domestikoidut siat ovat alttiita monille taudeille, kuten afrikkalaiselle sikaflunssalle ja muille viruksille. Ne voivat myös aiheuttaa ympäristöongelmia, erityisesti kun ne vaeltavat villinä.
Tieteellinen löytöhistoria
Vuosi | Tapahtuma | Kuvaus |
---|---|---|
1758 | Linnaeus nimeää villisian | Carl Linnaeus antoi villisiälle nimen Sus scrofa, joka on domestikoitujen sikojen esiaste. |
1777 | Erxleben erotti domestikoidut siat | Johann Christian Polycarp Erxleben luokitteli siat erilliseksi lajiksi ja antoi sille nimen Sus domesticus. |
8000 eaa. | Siat domestikoidaan Kiinassa | Sikoja alettiin kasvattaa Kiinassa, mikä merkitsi siankasvatuksen alkamista. |
8500 eaa. | Sikojen saapuminen Eurooppaan | Sikoja tuotiin Lähdentalta Eurooppaan, ja ne alkoivat risteytyä villisikojen kanssa. |
Sus scrofa domesticus, tai kotisiat, ovat merkittävässä asemassa ihmiskunnan historiassa ja ovat olleet keskeisiä ravintolähteitä. Ne ovat älykkäitä ja sosiaalisia eläimiä, ja niiden jalostus on tuottanut satoja eri rotuja eri puolilla maailmaa.