Allolobophora-eläin (Allolobophora chlorotica)
Allolobophora chlorotica
Allolobophora chlorotica on maamatomato, joka elää ja ravitsee itseään maassa. Tämä laji erottuu muista matoista kolmen parin imukuppimaisen levyn ansiosta.
Luonnontieteellinen kuvaus
Allolobophora chlorotica, tunnetaan myös nimellä vihreä mato, on maaperässä elävä ja ravintoa saava maamato. Tämä laji erottuu muista matoista erityisesti kolmesta imukuppimaisesta levystä, jotka sijaitsevat clitellumin alapuolella. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että brittiläisistä näytteistä on löytynyt kahta muotoa: yksi, jolla on vihreä pigmentti, ja toinen, joka on vaaleanpunainen.
Vihreä mato on keskipitkä maamato, jonka pituus on noin 50 mm. Tämä laji on erityinen sen kolmesta imukuppimaisesta levystä, jotka sijaitsevat vuorotellen clitellumin alapuolella. Uusimmat geneettiset tutkimukset viittaavat siihen, että A. chlorotica saattaa koostua useammasta lajista, jopa neljästä, ja että vihreät ja vaaleanpunaiset muodot saattavat olla erillisiä lajeja.
Erilaisilla väreillä varustetuilla muodoilla on ilmeisesti eri elintavat; vihreät muodot tarvitsevat hyvin kosteita olosuhteita, kun taas vaaleanpunaiset suosivat hieman kuivempia ympäristöjä. Tämä laji on levinnyt laajasti, ja sitä tavataan monenlaisissa eliöympäristöissä, kuten viljelymailla, metsissä ja jopa etupihalla.
Koska Allolobophora chlorotica on endogeeni mato, se rakentaa monimutkaisia lateralikaivoksia kaikissa maaperän kerroksissa. Tämä laji harvoin nousee pinnalle, vaan viettää aikansa näissä käytävissä, joissa se syö maamateriaalia ja hajonnutta orgaanista ainetta. Populaatiot, joissa on vain vaaleanpunaisia muotoja, löytyvät usein puutarhoista ja metsistä, kun taas vihreät muodot elävät niityillä, ojanrannoilla ja vesistöjen varsilla.
Nykyisin A. chlorotica on levinnyt myös Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan ja Uuteen-Seelantiin, mutta sen runsaus ja jakautuminen Euroopassa ovat vielä huonosti tuntemattomia. Tämä laji on rekisteröity useimmissa elinympäristöissä Isossa-Britanniassa, lukuun ottamatta mänty metsiä ja soita.
Tieteellinen kuvadokumentaatio





Laadukas valokuvaus on tärkeä osa tieteellistä dokumentointia. Kuvien avulla voidaan tarkistaa lajin tunnistus ja tallentaa tärkeitä morfologisia piirteitä tuleville sukupolville.
Kausianalyysi ja habitat
Eurooppa ja Aasia
Allolobophora chlorotica on maaperässä eläviä ja ruokailevia matoja, jotka ovat erityisiä kolmoisimuotoisten imulevyjen vuoksi, jotka sijaitsevat clitellumissa. Tämä laji on erityisen runsas Englannissa, erityisesti neutraalilla tai emäksisellä maaperällä varustetuilla ruohoalueilla ja viljelysmailla.
Luokitustieteellinen asema
Taksonominen taso | Tieteellinen nimi | Suomenkielinen nimi |
---|---|---|
Kunta | Animalia | Eläimet |
Pääjakso | Annelida | Segmentoidut matot |
Luokka | Clitellata | Clitellates |
Alaluokka | Oligochaeta | Maanmatot ja sukulaiset |
Lahko | Crassiclitellata | Tavalliset maanmatot |
Alasuku | Lumbricina | Maamatoja |
Heimo | Lumbricidae | Lumbricid maanmatot |
Suku | Allolobophora | – |
Laji | Allolobophora chlorotica | Vihreä mato |
Tämä laji kuuluu Animalia -kuntaan, Annelida -pääjaksoon ja Lumbricidae -heimoihin. Allolobophora chlorotica, tunnetaan myös nimellä vihreä mato, on tunnettu kolmesta imukupista klitellumin alapinnalla, joka erottuu muista matoista.
Makroskooppinen analyysi
Morfologiset ominaisuudet
Allolobophora chlorotica (tunnetaan myös nimellä vihreä mato) on maamato, joka elää ja ravitsee itseään maassa. Tämä laji erottuu muista maamatoista kolmen imukuppimaisen levyn vuoksi clitellumissa. Aikuiset yksilöt ovat noin 50 mm pitkiä ja niiden väri vaihtelee vihreästä vaaleanpunaiseen pigmentin mukaan.
Uhka ja suojelemisen tarve
Allolobophora chlorotica kohtaa useita uhkia, kuten elinympäristön häviäminen ja saastuminen. Näiden matojen ekologinen rooli on tärkeä, mutta niiden tietoisuus ja suojelu ovat heikkoja. Eri väri- ja muotoilmoitukset viittaavat mahdolliseen lajimonimuotoisuuteen, mikä voi vaikuttaa suojelutoimiin.
Tieteellinen löytöhistoria
Vuosi | Tapahtuma | Kuvaus |
---|---|---|
1826 | Lajin kuvaus | Marie Jules César Savigny kuvasi lajin ensimmäisen kerran. |
1959 | Maaperä- ja värihavainto | Tutkimus osoitti, että maaperän kosteus voi vaikuttaa vihreän ja vaaleanpunaisen muodon jakautumiseen. |
2025 | Genetiikka ja monimuotoisuus | Tutkimukset Cardiffin yliopistossa viittaavat siihen, että laji saattaa sisältää useita alalajeja. |
2025 | Suojelemisen tarve | Tutkimukset ovat nostaneet esiin lajin uhanalaisuuden ja tarpeen suojelutoimiin. |
Allolobophora chlorotica on tärkeä laji, joka vaikuttaa ekosysteemiin ja maaperän terveyteen. Sen erityiset morfologiset piirteet, kuten imukuppimaiset levyt, erottavat sen muista maamadoista ja tekevät siitä mielenkiintoisen tutkimuskohteen.